MUUTA AJATELTAVAA
Se nyt on selvää kuin vesi, että eroprosessini hyppäsi monta harppausta eteenpäin siinä vaiheessa kun tuli muuta ajateltavaa. Muistan olleeni tosi pettynyt itseeni kesäkuussa: Olin yhä surullinen ja lyöty, olin kuvitellut olevani tässä kohtaa vuotta aikalailla hyvissä fiiliksissä. Kesäkuussa Pikkukollin 1,5v neuvolassa kysyttiin, mitä sanoja pieni osaa. "Hmmm... ei ainuttakaan." Minulta tiedusteltiin, että eikö Pikkuinen edes yritä matkia esim autoa. "Ei." Kun kysyttiin, että ymmärtääkö jän puhetta, vastasin että "Luulisin". Seuraavalla viikolla Pikkukolli oppi sanan "äiti", joten lakkasin murehtimasta.
MUMMI MUREHTII
Äitini eli mummi kysyi juhannuksena, että kuuleeko Pikkukolli. Hän ei korvaansa letkauta kun nimeltä kutsutaan. Ei vaikka kuinka etunimeä toistaisi. Ryhdyin seuraamaan Pikkuista kotioloissa. Lopulta vein hänet Mehiläiseen lasten neurologille. Saimme lähetteen lasten neuropoliklinikalle. Kävimme syyskuussa polilla ja saimme rutkasti lähetteitä jatkotutkimuksiin, mm. pään magneettikuvaukseen 10/2019, kuulontutkimukseen 11/2019 ja moniammatilliseen kuntoutussuunnitteluun 12/2019.
LOPPUYHTEENVETO
Vaikka kuulotutkimukset olivat vielä osittain kesken, kävimme puheterapeutin, toimintaterapeutin ja fysioterapeutin arvioissa. Lopulta Pikkukollille annettiin diagnoosiksi f80.1 ja f80.2. Eli vaikeuksia sekä puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä. Tätä vaivaa tuetaan puheterapialla ja päiväkodissa olemisella.
OIREILU
-Ei tunnistanut nimeään
-Ei totellut minkäänlaisia ohjeita ja kehotuksia
-Ei osoittanut sormella mitään esineitä, ihmisiä etc
-Ei vilkuttanut
-Ei taputtanut käsiään yhteen
-Ruokailut ei sujuneet
-Omaehtoisuus
-Leikeissä hiukan autistisia piirteitä
Pikkukolli on perin nuori saadessaan diagnoosin. Jäbä oli 2v1kk. Yleisemmin diagnoosi annetaan +3v . Meidän tapauksessa puheen ymmärtämisen heikkous näkyi arjessamme niin selvästi että mielestäni diagnoosi oli aivan paikallaan. Pelkkä puheen tuoton niukkuus ei olisi minua häirinnyt.
Halusin jakaa tämän tarinan, jotta muutkin osaa lähteä hakemaan apua lapsilleen. Tulen kertomaan myöhemmin tähän liittyen vammaistukihakemuksesta, Aivoliitosta, KEINUVAsta, Leijonaemoista ja puheterapiasta. Tulen kertomaan hiukan tukiviittomista ja muista puhetta tukevista menetelmistä vanhemman näkökulmasta.
Se nyt on selvää kuin vesi, että eroprosessini hyppäsi monta harppausta eteenpäin siinä vaiheessa kun tuli muuta ajateltavaa. Muistan olleeni tosi pettynyt itseeni kesäkuussa: Olin yhä surullinen ja lyöty, olin kuvitellut olevani tässä kohtaa vuotta aikalailla hyvissä fiiliksissä. Kesäkuussa Pikkukollin 1,5v neuvolassa kysyttiin, mitä sanoja pieni osaa. "Hmmm... ei ainuttakaan." Minulta tiedusteltiin, että eikö Pikkuinen edes yritä matkia esim autoa. "Ei." Kun kysyttiin, että ymmärtääkö jän puhetta, vastasin että "Luulisin". Seuraavalla viikolla Pikkukolli oppi sanan "äiti", joten lakkasin murehtimasta.
MUMMI MUREHTII
Äitini eli mummi kysyi juhannuksena, että kuuleeko Pikkukolli. Hän ei korvaansa letkauta kun nimeltä kutsutaan. Ei vaikka kuinka etunimeä toistaisi. Ryhdyin seuraamaan Pikkuista kotioloissa. Lopulta vein hänet Mehiläiseen lasten neurologille. Saimme lähetteen lasten neuropoliklinikalle. Kävimme syyskuussa polilla ja saimme rutkasti lähetteitä jatkotutkimuksiin, mm. pään magneettikuvaukseen 10/2019, kuulontutkimukseen 11/2019 ja moniammatilliseen kuntoutussuunnitteluun 12/2019.
LOPPUYHTEENVETO
Vaikka kuulotutkimukset olivat vielä osittain kesken, kävimme puheterapeutin, toimintaterapeutin ja fysioterapeutin arvioissa. Lopulta Pikkukollille annettiin diagnoosiksi f80.1 ja f80.2. Eli vaikeuksia sekä puheen tuottamisessa ja ymmärtämisessä. Tätä vaivaa tuetaan puheterapialla ja päiväkodissa olemisella.
OIREILU
-Ei tunnistanut nimeään
-Ei totellut minkäänlaisia ohjeita ja kehotuksia
-Ei osoittanut sormella mitään esineitä, ihmisiä etc
-Ei vilkuttanut
-Ei taputtanut käsiään yhteen
-Ruokailut ei sujuneet
-Omaehtoisuus
-Leikeissä hiukan autistisia piirteitä
Pikkukolli on perin nuori saadessaan diagnoosin. Jäbä oli 2v1kk. Yleisemmin diagnoosi annetaan +3v . Meidän tapauksessa puheen ymmärtämisen heikkous näkyi arjessamme niin selvästi että mielestäni diagnoosi oli aivan paikallaan. Pelkkä puheen tuoton niukkuus ei olisi minua häirinnyt.
Halusin jakaa tämän tarinan, jotta muutkin osaa lähteä hakemaan apua lapsilleen. Tulen kertomaan myöhemmin tähän liittyen vammaistukihakemuksesta, Aivoliitosta, KEINUVAsta, Leijonaemoista ja puheterapiasta. Tulen kertomaan hiukan tukiviittomista ja muista puhetta tukevista menetelmistä vanhemman näkökulmasta.
Kommentit
Lähetä kommentti