Siirry pääsisältöön

Taustatarina.

Kerran joulukuussa mieleeni asettui ajatus blogin aloittamisesta. Loppuvuotta kohden minulle tuli ajatus siitä, että joillain tiedoillani voisi olla hyötyä muille kanssatallustajille. Kirjoittaa ei tietysti kannata mistään sellaista, mistä ei tiedä mitään, mutta minähän tiedän vaikka mistä ja vaikka mitä! Ongelmaksi tulee ehkä aiheenrajaus, viis minä siitä!

 Kerron teille taustatarinaa tälle blogille, josta saatte suuntaviivat, mitä tekstini tulevat jatkossa käsittelemään.

AVIOERO JA YH-ELÄMÄ
Marraskuussa 2019 eräiden pikkujoulujen jälkeen minulle kerrottiin, että tämä minun silloinen avioliittoni alkaa olemaan siinä. Tästä seurasi kuukauden kärvistely, muutto omaan asuntoon, paljon byrokratiaa, identiteetin etsintää ja sukunimen vaihto.

ARJEN SELVIYTYMISSEIKKAILU
Avioero johti siihen, että yritin epätoivoisesti selvitä arjesta. Jokaisella on omat selviytymismekanisminsa, minun selviytymismekanismini liittyy kosmetiikkaan, meikkeihin ja kalentereihin.

KEHITYKSELLINEN KIELIHÄIRIÖ (ENT. DYSFASIA)
Erovuodesta teki erityisen raskaan se, kun pienimmäiselleni ruvettiin etsimään diagnoosia. Kehityksellinen kielihäiriö tuli tutkimusten tulokseksi. Tulen kertomaan hieman oireista, miten hain apua ja millaista apua saatiin. Mielestäni puheterapia on mielenkiintoinen erikoisala muutenkin. Saatan tästä aihepiiristä jotain kirjoitella jos oikein innostun.

KIRJAT
Erityisesti lastenkirjainnostus nosti päätään erovuonna. Tulen antamaan teille lukusuosituksia tai vähintäänkin esittelemään opuksia, joita milloinkin tutkimme.

ITSENSÄ KEHITTÄMINEN
Ilmoittauduin Ihmeminä-valmennukseen, jota vetää ihana Inkeri Tiitinen. Kyse on nettivalmennuksesta. Olin alunperin varsin skeptinen, onko tästä minulle mitään hyötyä. Siitä oli niin paljon hyötyä, että päätin vetästä vielä toisen valmennuksen ensimmäisen perään. Itsensä kehittäminen saattaa olla laihdutusta tai sitten muuta kehittymistä. Minä kuitenkin kehittelen joka kuukausi jonkin tavoitteen, jonka päämäärä on terveellisemmät elämäntavat.

SINKKUELÄMÄÄ YH:n NÄKÖKULMASTA
Minulla on muutama tulikivenkatkuinen mielipide myös tästä teemasta. Oh boy, niitä tekstejää odotellessa.

Näillä teemoilla lähden siis liikkeelle. Kun pakka rupeaa olemaan paremmin kasassa niin eiköhän blogin sisältökin rauhoitu uomiinsa.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eka puheterapiareissu.

Käytiin Pikkuisen kanssa ekaa kertaa puheterapiassa. Reissu oli juuri sellainen kuin ajattelinkin: Ensin hiukan leikittiin porukalla, sitten vastailin puten kysymyksiin ja lopuksi sovittiin parin seuraavan käynnin ajankohtaa. Puten vastaanottotila olo kotoisa, pieni huone. Sieltä löytyi sohva, pehmeä matto ja leluja muksulle. Teimme hiukan nuppipalapelejä ja leikimme kalastusleikkiä. Juttelun aikana yritimme viihdyttää Pikkuista, jottei hän roikkuisi jatkuvasti ovenkahvassa. Kaikenkaikkiaan varsin perusreissu. Puheterapian tavoite on kehittää Pikkuisen sensomotoriikkaa, edesauttaa hänen kontaktinottoa ja että hän rupeaisi jäljittelemään puhetta. Terapiaa on nyt alkuun 6 kertaa joka viikko ja sen jälkeen sovitaan jatkot.   Kuvassa on Pikkuisen pute-muistikirja, johon teen muistiinpanot käynneistä.kyseessä Dingbatsin muistikirja, Vihkokaupasta tilattu.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Väliantikevennys.

MUUTA AJATELTAVAA Se nyt on selvää kuin vesi, että eroprosessini hyppäsi monta harppausta eteenpäin siinä vaiheessa kun tuli muuta ajateltavaa. Muistan olleeni tosi pettynyt itseeni kesäkuussa: Olin yhä surullinen ja lyöty, olin kuvitellut olevani tässä kohtaa vuotta aikalailla hyvissä fiiliksissä. Kesäkuussa Pikkukollin 1,5v neuvolassa kysyttiin, mitä sanoja pieni osaa. "Hmmm... ei ainuttakaan." Minulta tiedusteltiin, että eikö Pikkuinen edes yritä matkia esim autoa. "Ei." Kun kysyttiin, että ymmärtääkö jän puhetta, vastasin että "Luulisin". Seuraavalla viikolla Pikkukolli oppi sanan "äiti", joten lakkasin murehtimasta. MUMMI MUREHTII Äitini eli mummi kysyi juhannuksena, että kuuleeko Pikkukolli. Hän ei korvaansa letkauta kun nimeltä kutsutaan. Ei vaikka kuinka etunimeä toistaisi. Ryhdyin seuraamaan Pikkuista kotioloissa. Lopulta vein hänet Mehiläiseen lasten neurologille. Saimme lähetteen lasten neuropoliklinikalle. Kävimme syyskuussa pol...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Puheterapiakäynti nro 2.

Kävimme Pikkuisen kanssa puheterapiassa ja tämä kerta meni tosi hienosti. Jäbä ei roikkunut ovenkahvassa vaan viihtyi tilassa koko tunnin. Puhaltelimme saippuakuplia ja teimme tuttua eläinpalapeliä, josta tulee eläinten ääniä. Lauloimme yhdessä ''Piippolan vaari''-laulua ja viitoimme eläimiä. Lopuksi vielä rakantelimme torneja, joita oli tarkoitus kumota pallolla. Pikkuiselle ei palloleikkiin suostunut vaan kaatoi tornit käsineen ja rakenteli sitten torneja kokoon uudestaan.  Seuraavaksi aiomme kotona testata esinekommunikaatiota siirtymissä: Kun tiedän, että lähiaikoina aiomme lähteä ulos, annan Pikkuiselle kengän hänen käteensä lähdön merkiksi. Kenkä kulkee mukana pukeutumistilanteeseen ja se sitten jätetään ovensuuhun kun pääsemme ulos kodista.  Meillä nämä siirtymätilanteet ovat varsin vaikeita ja siksi lähdemme testaamaan tällaista menettelytapaa.
Lähetä kommentti
Lue lisää