Siirry pääsisältöön

Eka puheterapiareissu.

Käytiin Pikkuisen kanssa ekaa kertaa puheterapiassa. Reissu oli juuri sellainen kuin ajattelinkin: Ensin hiukan leikittiin porukalla, sitten vastailin puten kysymyksiin ja lopuksi sovittiin parin seuraavan käynnin ajankohtaa.

Puten vastaanottotila olo kotoisa, pieni huone. Sieltä löytyi sohva, pehmeä matto ja leluja muksulle. Teimme hiukan nuppipalapelejä ja leikimme kalastusleikkiä. Juttelun aikana yritimme viihdyttää Pikkuista, jottei hän roikkuisi jatkuvasti ovenkahvassa.

Kaikenkaikkiaan varsin perusreissu. Puheterapian tavoite on kehittää Pikkuisen sensomotoriikkaa, edesauttaa hänen kontaktinottoa ja että hän rupeaisi jäljittelemään puhetta. Terapiaa on nyt alkuun 6 kertaa joka viikko ja sen jälkeen sovitaan jatkot.

 

Kuvassa on Pikkuisen pute-muistikirja, johon teen muistiinpanot käynneistä.kyseessä Dingbatsin muistikirja, Vihkokaupasta tilattu.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Väliantikevennys.

MUUTA AJATELTAVAA Se nyt on selvää kuin vesi, että eroprosessini hyppäsi monta harppausta eteenpäin siinä vaiheessa kun tuli muuta ajateltavaa. Muistan olleeni tosi pettynyt itseeni kesäkuussa: Olin yhä surullinen ja lyöty, olin kuvitellut olevani tässä kohtaa vuotta aikalailla hyvissä fiiliksissä. Kesäkuussa Pikkukollin 1,5v neuvolassa kysyttiin, mitä sanoja pieni osaa. "Hmmm... ei ainuttakaan." Minulta tiedusteltiin, että eikö Pikkuinen edes yritä matkia esim autoa. "Ei." Kun kysyttiin, että ymmärtääkö jän puhetta, vastasin että "Luulisin". Seuraavalla viikolla Pikkukolli oppi sanan "äiti", joten lakkasin murehtimasta. MUMMI MUREHTII Äitini eli mummi kysyi juhannuksena, että kuuleeko Pikkukolli. Hän ei korvaansa letkauta kun nimeltä kutsutaan. Ei vaikka kuinka etunimeä toistaisi. Ryhdyin seuraamaan Pikkuista kotioloissa. Lopulta vein hänet Mehiläiseen lasten neurologille. Saimme lähetteen lasten neuropoliklinikalle. Kävimme syyskuussa pol...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Puheterapiakäynti nro 2.

Kävimme Pikkuisen kanssa puheterapiassa ja tämä kerta meni tosi hienosti. Jäbä ei roikkunut ovenkahvassa vaan viihtyi tilassa koko tunnin. Puhaltelimme saippuakuplia ja teimme tuttua eläinpalapeliä, josta tulee eläinten ääniä. Lauloimme yhdessä ''Piippolan vaari''-laulua ja viitoimme eläimiä. Lopuksi vielä rakantelimme torneja, joita oli tarkoitus kumota pallolla. Pikkuiselle ei palloleikkiin suostunut vaan kaatoi tornit käsineen ja rakenteli sitten torneja kokoon uudestaan.  Seuraavaksi aiomme kotona testata esinekommunikaatiota siirtymissä: Kun tiedän, että lähiaikoina aiomme lähteä ulos, annan Pikkuiselle kengän hänen käteensä lähdön merkiksi. Kenkä kulkee mukana pukeutumistilanteeseen ja se sitten jätetään ovensuuhun kun pääsemme ulos kodista.  Meillä nämä siirtymätilanteet ovat varsin vaikeita ja siksi lähdemme testaamaan tällaista menettelytapaa.
Lähetä kommentti
Lue lisää