Tapaus Leivänpaahdin

Ensimmäinen kirjasuositus on Eläimet - ihmeellinen maailma. Lähtökohtaisesti tämä kirja on niin kaunis, että ostin sen alunperin ihan vain sen takia. Kirjassa on foilatut sivujen reunat ja kannessa painettu kultafoilaus myös. Kirjan sisältö on kauniisti toteutettu: Toisella sivulla on aito kuva eläimestä ja toisella taas teksti sekä piirretty kuva samaisesta otuksesta. Tekstiä on suhteellisen vähän ja on siksi helppolukuinen.   

Käytiin Pikkuisen kanssa ekaa kertaa puheterapiassa. Reissu oli juuri sellainen kuin ajattelinkin: Ensin hiukan leikittiin porukalla, sitten vastailin puten kysymyksiin ja lopuksi sovittiin parin seuraavan käynnin ajankohtaa. Puten vastaanottotila olo kotoisa, pieni huone. Sieltä löytyi sohva, pehmeä matto ja leluja muksulle. Teimme hiukan nuppipalapelejä ja leikimme kalastusleikkiä. Juttelun aikana yritimme viihdyttää Pikkuista, jottei hän roikkuisi jatkuvasti ovenkahvassa. Kaikenkaikkiaan varsin perusreissu. Puheterapian tavoite on kehittää Pikkuisen sensomotoriikkaa, edesauttaa hänen kontaktinottoa ja että hän rupeaisi jäljittelemään puhetta. Terapiaa on nyt alkuun 6 kertaa joka viikko ja sen jälkeen sovitaan jatkot.   Kuvassa on Pikkuisen pute-muistikirja, johon teen muistiinpanot käynneistä.kyseessä Dingbatsin muistikirja, Vihkokaupasta tilattu.

Yh-sinkkuilu on hanurista. Miksi? 1. Jäbät haluu treffata arki-iltaisin. Kuka vahtii muksuja? Ei kukaan. Tai sit hommaat lastenhoitajan tuloilla. Millä tuloilla? 2. Sinkkuilu on paljon kökömpää kolmekymppisenä. Kukaan ei kelpaa, koska 2.1.. kakskymppiset miehet ei osaa mitään. 2.2.. kolmekymppiset miehet ei osaa päättää mitään. 2.3.. nelikymppisistä en itse tiedä mitään. 2.4.. viiskymppiset on liian vanhoja. 3. Mulla on pelko persuksissa, että hairahdun johonkin samanlaiseen kuin lasten isä on. Mutta yleisesti ottaen isoin ongelma on ehdottomasti aikataulu ja lastenhoitopulmat. Olisi kiva käydä elokuvissa ja syömässä jonkun kanssa, nukkua jonkun vieressä.. Mutta ei ku ei. Joillekin nää jo olemassaolevat vekarat on kauhistus - ei haluta naista, jolla on jo lapset. Multa kerran kysyttiin, mimmoisen parisuhteen haluan. Pelästyin koko kysymystä: En tiedä! Enkä viitsi edes ajatella asiaa. En näe itseäni parisuhteessa ja on vaikea edes kuvitella sellaista. Tämä ei siis taida olla ...

MUUTA AJATELTAVAA Se nyt on selvää kuin vesi, että eroprosessini hyppäsi monta harppausta eteenpäin siinä vaiheessa kun tuli muuta ajateltavaa. Muistan olleeni tosi pettynyt itseeni kesäkuussa: Olin yhä surullinen ja lyöty, olin kuvitellut olevani tässä kohtaa vuotta aikalailla hyvissä fiiliksissä. Kesäkuussa Pikkukollin 1,5v neuvolassa kysyttiin, mitä sanoja pieni osaa. "Hmmm... ei ainuttakaan." Minulta tiedusteltiin, että eikö Pikkuinen edes yritä matkia esim autoa. "Ei." Kun kysyttiin, että ymmärtääkö jän puhetta, vastasin että "Luulisin". Seuraavalla viikolla Pikkukolli oppi sanan "äiti", joten lakkasin murehtimasta. MUMMI MUREHTII Äitini eli mummi kysyi juhannuksena, että kuuleeko Pikkukolli. Hän ei korvaansa letkauta kun nimeltä kutsutaan. Ei vaikka kuinka etunimeä toistaisi. Ryhdyin seuraamaan Pikkuista kotioloissa. Lopulta vein hänet Mehiläiseen lasten neurologille. Saimme lähetteen lasten neuropoliklinikalle. Kävimme syyskuussa pol...

Olen varsin ratkaisukeskeinen yksilö. Itsestä tuntui siltä, että vaikka puhuimme siitä, että ''yritämme vielä'' niin erkkikin sen haistoi, ettei tässä mitään yritä. Ja minuahan ei huijata. Siispä tuumin, että koska minä olen valtakunnan kökköin eroaja, on parempi tehdä äkkiä lista tehtävistä asioista, toteuttaa ne ja sitten hajoilla rauhassa.   Eli jos nyt jollekulle lapsiperheelliselle käy yhtä hullusti kuin minulle, niin tästä listasta saattaa olla hyötyä: 1. Etsi asunto - tutki, löytyykö vuokravakuus ja ensimmäisen kuun vuokra? 2. Mieti lasten päiväkotikuvio: Voivatko jatkaa samassa, tutussa päiväkodissa? Jos kyllä niin sopimuksia pitänee päivittää kuitenkin. 3. Käy keskustelemassa lääkärissä ja hommaa keskusteluapua ja mahdollinen lääkitys. Itse olen lääkemyönteinen. Minä kävin eräänä lauantaina päivystyksessä keskustelemassa, sain sopivan lääkityksen ja ajan sosiaalityöntekijän juttusille. 3.1. Älä pelkää sosiaalityöntekijää. ''Sossulla'...

Kerran joulukuussa mieleeni asettui ajatus blogin aloittamisesta. Loppuvuotta kohden minulle tuli ajatus siitä, että joillain tiedoillani voisi olla hyötyä muille kanssatallustajille. Kirjoittaa ei tietysti kannata mistään sellaista, mistä ei tiedä mitään, mutta minähän tiedän vaikka mistä ja vaikka mitä! Ongelmaksi tulee ehkä aiheenrajaus, viis minä siitä! Kerron teille taustatarinaa tälle blogille, josta saatte suuntaviivat, mitä tekstini tulevat jatkossa käsittelemään. AVIOERO JA YH-ELÄMÄ Marraskuussa 2019 eräiden pikkujoulujen jälkeen minulle kerrottiin, että tämä minun silloinen avioliittoni alkaa olemaan siinä. Tästä seurasi kuukauden kärvistely, muutto omaan asuntoon, paljon byrokratiaa, identiteetin etsintää ja sukunimen vaihto. ARJEN SELVIYTYMISSEIKKAILU Avioero johti siihen, että yritin epätoivoisesti selvitä arjesta. Jokaisella on omat selviytymismekanisminsa, minun selviytymismekanismini liittyy kosmetiikkaan, meikkeihin ja kalentereihin. KEHITYKSELLINEN KI...